Julkisivurappaus on yksi harvoja verhoustekniikoita, jota voidaan käyttää erilaisissa rakennuksissa ja materiaaleissa. Rapatulla pinnalla on erinomaiset lämpöä eristävät ominaisuudet.

Julkisivujen rappauksesta on tullut suosittua seuraavien etujen johdosta:

• Seinien suojaus ympäristön vaikutuksilta, pakkaselta ja kuumuudelta, ylimääräiseltä kosteudelta, betonin rapautumiselta ja teräsraudoituksen ruostumiselta;
• Julkisivujen rappaus on edullinen ratkaisu;
• Teknologian ympäristöystävälliset ominaisuudet;
• Toimiva lämmöneriste ja energian säästö;
• Esteettinen näyttävyys;
• Voidaan soveltaa tiili-, vaahtobetoni-, harkko- ja muista materiaaleista rakennettuihin seiniin;
• Käytettävissä jokaisessa rakennuksessa, sen käyttötarkoituksesta riippumatta;
• Käytön helppous sekä uusrakennuksissa että vanhojen rakennusten entisöintiin, korjausrakentamisessa ja uusimisessa.

Julkisivurappaus osalta jaetaan julkisivut yleensä kahteen ryhmään: ohuella rappauskerroksella verhotut julkisivut ja paksulla rappauskerroksella rapatut julkisivut.

Ohut rappaus levitetään julkisivuun tai lämmöneristelevyihin ohuena kerroksena, rappausseoksen menekki on noin 5-7 kg/m2. Lähinnä käytetään silikonirappausta. Silikonirappaus on meidän ilmastossa täydellinen viimeistelymateriaali, sillä se kestää hyvin ilmaston muutoksen, on vettä hylkivä ja sateella itsestään puhdistuva. Silikonirappaus on myös höyryä läpäisevä materiaali, joka varmistaa julkisivuverhouksen hengittävyyden. Silikonirappauskerroksen alle asennetaan verkkoraudoitus, jotta alusta olisi kestävä ja suora.

Paksu rappauskerros levitetään seinään paksumpana kerroksena. Eniten käytetty rappausseos, jota Virossa rakennuksiin levitetään, kalkkisementtirappaus. Museoviraston suojaamilla alueilla käytetään rappaukseen usein myös kalkkirappausseosta. Paksu rappauskerroksen vahvuus seinässä on yleensä 2 – 3cm. Rappausseoksen paremman pintatartunnan varmistamiseen käytetään rappausverkkoa.